Tänään joskus varttia yli kolme tuli ihan yhtäkkiä mieleen, että meidän eteisen matto on ihan kamalassa kunnossa ja on pitänyt ostaa uusi. Sen pidempään ajattelematta totesin Hoolle netissä, että eteiseen pitäis muuten ostaa uusi matto.
"Mennäänkö Ikeaan" Hoo vastasi.
"Ai nytkö??"
"Vaikka. Tuutko hakemaan mut?"
Jotenkin ei se Ikeaan meno nyt niiiiin hohdokasta ole, mutta tein kiireesti keskeneräiset hommat töissä loppuun ja vartin kuluttua lähdin teini-ikäisen innostuksella ja kiihtymyksellä ajamaan kohti Hoota. Olo oli kuin kasilla, kun päätettiin minuutti ennen ranskantuntia, että lähdettäisiinkin Senaatintorille puhaltelemaan saippuakuplia. Sniikattiin ihan hullulla tirskunnalla hirveetä vauhtia ulos, ja vielä kaumpia portaita, että minimoitaisiin opettajaan törmäämisen riski.
Tällä kertaa ei tarvinnut sniikata ulos, näin aikuisena voi itse tehdä kaikenlaisia päätöksiä. Mutta spontaani lähteminen (vaikka vastuullisesti pidinkin huolta, ettei mitään jäänyt kesken) on vaan niin jännittävää ja kivaa!
Ostettiin matto ja päätettiin siinä samalla, että siirrettäisiin meidän vaatekaappia. Heh, ihan pikkujuttuhan se!
Siirrettiin sänky olkkariin, purettiin kamat kaapista tulos, ruuvattiin peiliovet irti ja siirrettiin kaapit. Sitten ruuvattiin peiliovet takaisin kiinni, kävin koko vaatekertani läpi (jee, jätesäkillinen poisheitettävää!) ja tuotiin sänky takaisin.
Tanssitunti jäi välistä, mutta spontaanius on niin kivaa, ettei siitä vaan voi kieltäytyä. Lisäksi tuli tässä vähän urheiltuakin tämän monen tunnin projektin aikana. Tulee kyllä hyvä mieli, kun saa tehtyä jotain hyödyllistä.
No comments:
Post a Comment