viimenen kesäviikonloppu

Viikonloppu on ollut täynnä rauhaa. Niin paljon, että olen ehtinyt pelata Bastionin loppuun, sovittaa yhden biisin bändille, aloittaa kirjottamista, mutta masentua alle sivussa (en enää osaa!) ja tilata uuden Kindlen Amazonilta. Lisäksi ehdin inspiroitumisen puutten tuskissani lukaista vanhoja tekstejä lukioajalta. Hyvä Sara-16v. Mitä huumeita vedät? Sara-30v ei muista ollenkaan huumeita, vaan luulee eläneensä päihteettömän lukion.


Ote vuodelta 1998 tjsp:
"Ja oliko SE keltainen sadetakki ajatusleirin päätöstilaisuuden
valepuku, vai muistanko vain väärin. Enkai tehnyt tätä maailmaa vain
ajatuksissani?"


Toisaalta, lienee turha moittia. Sillon sentään kirjoitin. Ja jos nyt en suorastaan osannut, niin ainakin kirjoittaminen sujui ja oli kivaa. 


Noin muutoin olen taas fiilistellyt piakkoin saapuvaa Bostonin reissua. Niin paljon, että mulla on suorastaan google-docsi aiheesta 'mitä kaikkea haluan tehdä Bostonissa ja Manhattanilla'. Siinä on muun muuassa clamchowderin syömistä Quincy Marketilla ja Cheesecake factory ja parhaita Bostonin jätskipaikkoja. Lisäksi varasin meille Manhattanille jo ravintolan. Nyt kun on menossa sinne takas, huomaa taas miten paljon niitä, no, semi-tuttuja kulmia on kaivannut.


Niin, ehdinhän mä myöskin käväistä vähän puistossaki, kun lauantai kerran oli kesän viimenen hellepäivä. Kesä jopa laskeutui mun varpaalle (ja todiste mun ulkoilusta):

Jopa kaupungissa voi päästä ihan läheiseen kontaktiin luonnon kanssa.

pms ja qwop

Heräsin aamulla siihen, että alavatsa jomotti, eikä tehnyt oikein mieli syödä mitään. Jep. PMS. Maailmaa, itseäni ja kaikkea mitä siihen väliin kuuluu apaattisesti inhoten menin kuitenkin töihin ja kiristelin jo valmiiksi hampaita tulevien palaverien takia.

Päivä ei ollut mennyt kuin ehkä puoleen väliin, kun totesin kaverille irkissä (and I quote):

> mulla on sellanen olo, että toivoisin, että ulkona sataisi eikä aurinko paistaisi
> että saisi mennä kotiin ja siellä olisikin yllättäen ihan siistiä ja voisi koko illan pelata ja saada yhtäkkiä mieletön inspiraatio ja kirjottaa pari tuntia jotain tarinaa, joka jäisi tosi herkulliseen kohtaa, josta sormet syyhyäisi päästä jatkamaan pian
> että voisi olla yksin kotona pienessä nuhassa ja vähän lämpöä ja ulkona sataisi vettä ja olis pimeetä ja mulla olisi mukavaa kotona
> että kaikki kodin ulkopuolella olevat asiat olis pimeitä ja kaukaisia
> mulla on vähän pms ja maailma on ihan tyhmä paikka (vaikka qwop saikin taas nauramaan ja tein siinä oman ennätykseni - 18.4m)

Lähtiessäni kotiin aurinko oli kuin olikin lakannut paistamasta ja satoi. Ei nyt saavista kaataen, mutta satoi kuitenkin. Siinä missä se sopi mielentilaan, niin se myöskin teki päivästä vaan synkemmän. Päätin jättää auton töihin ja mennä dösällä suoraan Kamppiin ostamaan ruokaa ja Buranaa.

Kampin K-market on kyllä kamala paikka. Erityisen päivänä, jolloin vihaa ihmisiä. Sain kyllä ruokani ja jopa taisteltuani tieni ulos sieltä tungoksen keskeltä, mutta siinä ahdingossa unohdin Buranan. Jipii.


Ihana Hoo toi mulle Buranaa kotiin tullessaan ja mulla alkoi siinä vaiheessa muutenkin olla jo inhimillisempi olo.

Jotenkin jännästi se kotikin siivoutui, eikä ihan vähiten Hoon ansiosta. Yritin jossain vaiheessa muistuttaa Hoolle, että meille tulee siivooja. Perjantaina. Se on ihan just.

Kuulemma juuri siksi nyt pitikin imuroida ja siivota. Ja naisilla on outo logiikka??

Ps. QWOP - Tsek it. Pääsin sen 18.4m - mutta mies oli kyllä suurimman osan ajasta spaagatissa.

Pps. Mitä sitä nyt piti PMS-aikaan syödä? Jotain sinkkiä? Magnesiumia? Taikapölyä?

ruokablogi

Sattuipa silmiini eilen hauska tehty chili-resepti (chili as in chili con carne tjsp): tsek täältä

En jaksa klikkaa linkkiä. Ok, siinä tyyppi on viihdyttävästi kuvannut ja piirtänyt miten chili valmistetaan ja jopa miten tehdään jauhelihaan sopiva mausteseos.

Tästä innostuneena päätin, että voisin harjotella vastaavaa kotona, mutta tietenkin ilman papuja (jokaisella on JOKU ruokavamma, right?). Tein siis tarkan kauppalistan - tosin päätin selvitä ilman sipuli- ja valkosipulijauhetta (tuoreet valkosipulit ja sipulit sai luvan riittää) ja papujen tilalle mietin sitten sieniä.

Ah, kevyesti tulista jauhelihaa. Että sitä teki mieli.

Käytiin siis Hoon kanssa kaupassa ja seurasin tarkasti ostoslistaa. Juustokuminan ostin (jos on kaksi reseptiä, johon jotain maustetta käytetään (hummus odottaa edelleen tekijäänsä), niin sillon mausteen ostaminen on oikeutettua) ja vihanneksia ja kaikkea.

Tästä tulee hyvä chili, ajattelin.

Kotiin tultua pistettiin musiikki soimaan (resepti käski!)  ja aloin kokata. Vähän ennen puoltaväliä tajusin yhtäkkiä: jauheliha jäi kuin jäikin ostamatta. HITSI!

Kuten aina kriisitilanteessa, kävin mielessäni nopeasti läpi kaikki vaihtoehdot. Jaksanko lähteä takaisin kauppaan? En. Lähetänkö Hoon kauppaan? Mies vetää nälissään leipää viimestä päivää ja oma moka kun unohdin. Siis en. Käytänkö soijarouhetta jauhelihan tilalla? Keittäminen kestää liian kauan eikä maku ole taattu. En. Onko muita lihavaihtoehtoja? On. Katkaravut pakkasessa. Tuleeko tästä hyvää katkaravuilla, onko hyvä ratkaisu? Ehkä ja välttävä.

Mentiin katkaravuilla. Jauhelihaa jäin kaipaamaan, mutta täytyy sanoa että tuli lopulta yllättävän hyvää ravuillakin. Erityisesti kun lisäsi joukkoon vähän kermaa. Ulkonäkö ei ollut erityisen kaunis ja makuun lisäsi paljon hyvää ruokalusikallinen partajugua lautasella ja juustoraaste annoksen päällä.

No mutta, tän takia en pidä ruokablogia.

kotipäivämaanantai

Kesä loppuu keskiviikkona sanoivat. Ehkä sen jälkeen sää sitten taas paranee. Tänään on nimittäin ollu ihan sikakylmä ja melkein myrskysatanut koko päivän. Piti mennä parkouraan, mut ei kyl kyennyt.

Vetäsin siis päivän töissä, tulin kotiin ja kiskasin jumpin-verkkarit jalkaan. Hyvää ruokaa, telkkariohjelmaa ja tietokonepeliä. Nyt illalla kokeilin taas seistä vähän käsilläni (hitsin epämukavaa hommaa).

Onneksi on kiva koti ja onneksi on iltoja, kun saa olla vaan kotona, kun ulkona sataa ja syksyää.

kotipäiväsunnuntai

Päätettiin Hoon kaa, että tänään ei hitsi vieköön lähdetä mihinkään. Koko päivä kotona!

Iiiiihan nopeasti käytiin pari tuntia Isossa Omenassa, jota ennen venailtiin Friisilän Mäkissä että kaupat aukeasti. Kuka voi muistaa, että sunnuntaina klo 11:40 mikään mesta ei ole auki?

Iiiiihan nopeasti käytiin kanssa illalla vielä vähän iltalenkkikävelemässä ja tiesittekö kuulkaa että Länärin vieltä Ruoholahden päässä menee sellanen makee hiekkatie, joka alkaa about Hietsusta ja kaartaa lopulta sillan ali Kaapelitehtaan taakse.

Nähtiin joutsenia, sorsia ja joku miljardi kalaa (se oli ehkä joku outo kalakasvattamo). Oli ihan hyvä kävely se.

Sitten tulin kotiin ja söin melkein ruukullisen jääsalaattia.

.. nyt olis varmaan aika mennä nukkumaan. Olispa viikonloput vähän pidempiä.

Paitsi että joo, sortteerasin matkakuvia. Tässä jotain Azoreilta:

vene merellä

spontaanit on parhaita

Tänään joskus varttia yli kolme tuli ihan yhtäkkiä mieleen, että meidän eteisen matto on ihan kamalassa kunnossa ja on pitänyt ostaa uusi. Sen pidempään ajattelematta totesin Hoolle netissä, että eteiseen pitäis muuten ostaa uusi matto.

"Mennäänkö Ikeaan" Hoo vastasi.
"Ai nytkö??"
"Vaikka. Tuutko hakemaan mut?"


Jotenkin ei se Ikeaan meno nyt niiiiin hohdokasta ole, mutta tein kiireesti keskeneräiset hommat töissä loppuun ja vartin kuluttua lähdin teini-ikäisen innostuksella ja kiihtymyksellä ajamaan kohti Hoota. Olo oli kuin kasilla, kun päätettiin minuutti ennen ranskantuntia, että lähdettäisiinkin Senaatintorille puhaltelemaan saippuakuplia. Sniikattiin ihan hullulla tirskunnalla hirveetä vauhtia ulos, ja vielä kaumpia portaita, että minimoitaisiin opettajaan törmäämisen riski.

Tällä kertaa ei tarvinnut sniikata ulos, näin aikuisena voi itse tehdä kaikenlaisia päätöksiä. Mutta spontaani lähteminen (vaikka vastuullisesti pidinkin huolta, ettei mitään jäänyt kesken) on vaan niin jännittävää ja kivaa!

Ostettiin matto ja päätettiin siinä samalla, että siirrettäisiin meidän vaatekaappia. Heh, ihan pikkujuttuhan se!

Siirrettiin sänky olkkariin, purettiin kamat kaapista tulos, ruuvattiin peiliovet irti ja siirrettiin kaapit. Sitten ruuvattiin peiliovet takaisin kiinni, kävin koko vaatekertani läpi (jee, jätesäkillinen poisheitettävää!) ja tuotiin sänky takaisin.

Tanssitunti jäi välistä, mutta spontaanius on niin kivaa, ettei siitä vaan voi kieltäytyä. Lisäksi tuli tässä vähän urheiltuakin tämän monen tunnin projektin aikana. Tulee kyllä hyvä mieli, kun saa tehtyä jotain hyödyllistä.

vaatteita rahaa vastaan

Mua on usein mietityttänyt, että miksi toisinaan kaupat tuntuu olevan täynnä sopivia, kivoja vaatteita ja toisinaan tuntuu ettei kaupoista löydy mitään kelvollista. Lisäksi mietin taas eilen hiukan syyllisenä, että käytän aivan liian vähän hyväkseni tätä keskustassa asumista. Kampin keskus on ihan nurkan takana ja silti siellä tulee käytyä tosi harvoin.

No, eilen sinne menin, käytiin ystävän kanssa after-work-punaviinillä ja jatkettiin kauppoihin. Jotenkin oli sellainen Fiilis, että tänään varmaan kauppojen suosio on mun puolella.

Fiilis oli ihan oikea. Ostin jokaisen vaatteen, jota sovitin ja muutaman jota en sovittanut. Lisäksi olin päässyt juuri valittamasta, että mitä mun PITÄISI ostaa kohtaa tosi harvoin sen kanssa mitä mä HALUAISIN ostaa. Eilen kuitenkin kuun asento oli oikea ja auringonpilkut kohdallaan ja tadaa, lähdin kotiin huomattavasti köyhempänä, mutta niin monta uutta vaatetta!

Tänään aamulla koitti sitten valinnan vaikeus: mitä pukea päälle mitä pukea päälle??

Anyway. Viime yönä oli aivan massiivinen ukkonen. Sellanen, etten ole ikinä elämässäni moista kuullut ja siinä unenpöpperössä se alkoi suorastaan pelottaa vähän. Ei mikään konkreettinen, vaan ne jyrähdykset oli sellasia, että korvissa soi ja sitä tunsi itsensä niin pieneksi. Ja pupukin alkoi järsiä oven karmia.

Hoo ei meinannut aluksi edes uskoa, että se oli ukkonen, vaan epäili, että joku on puoli kolmen aikaan yöllä rekalla meidän takapihalla, meidän ikkunan edessä ja vierittää isoa kivenlohkaretta tyhjällä lavalla edes takasin. A likely possibility sekin.

Mut ukkonen katosi, nyt on sateisen aurinkoista - tavallista syksyä. En oo kyllä vieläkään yhtään valmis kesän loppumiseen. Hitsi. Ole syksy nyt hitaampi!

se siitä tukasta

Hehkutin sillon tossa kuukausi sitten miten en ikinäikinä poistaisi pidennyksiä. Niin ihanat olivat ne! No, näin puolitoista kuukautta myöhemmin aloin olla valmis katkomaan hiukset pois vaikka omilla keittiösaksilla. Järki onneksi voitti, valjastin kaverin auttamaan pidennyksien poistamisessa, ja seuraavalle päivälle varasinkin sitten kampaajan. Oltiin lähdössä viikonlopuksi mökille ja ajattelin, että tukka on vaan saatava lyhyeksi ennen sitä.

Btw note to self: Jos poistaa pidennyksiä, ne kannattaa siivota pois olkkarin pöydältä ennen kuin lähtee lenkkeilemään. Mies saattaa muuten luulla, että kotona on skalpteerattu joku tai että tosiaan toteutin uhkaukseni keittiönsaksista.

No, perjantaina lähti tukka ja nyt on ihanat, lyhyet hiukset. Oi tätä hiustenpesun autuutta!

Perjantai oli jännittävä päivä sikälikin, että meillä kävi siivooja. Mulla on ollut toukokuusta asti projektina palkata tänne siivooja - ihan vain kokeilumielessä, paria kertaa kuussa ajattelin. Perjantaina siis sellainen kävi.

Voi sitä euforiaa kun tulin kotiin lyhyellä tukalla ja kotona KAIKKI KIILSI! Pinnat niin puhtaat! Kaikkialla niin kaunista! En tiedä onko kaksi kertaa kuussa liian usein, mutta olen vieläki melkolailla onnessani siitä miten puhtaita pintoja täällä kotona on.

Ja kaikkein riemukkain asia: meidän mikron ovi on jotain hämärää kromia, jonka ajattelin jo kerran pilanneeni yrittämällä pestä sitä tavallisella pesuaineella (jäljelle jäi vain hirveitä besanvärisiä raitoja ja sotkua). Murheellisena oltiin jo luovutettu, että ei siitä mikrosta enää tuu siistiä, mutta taikurisiivooja sai senkin aivan uudenveroiseksi!

Tätä juhliakseni otin itsestäni kuvan uudella tukalla, mikron ovesta heijastettuna. Kuva on tässä:

Näin hienosti mikro kiiltää ja tukka on kiva!

Perjantaina siis ihasteltiin kotia, otettiin kani kainaloon ja lähdettiin Suvisaaristoon.

Suvisaaristossa oli suvi - tosin vain perjantaina ja sunnuntaina. Lauantaina päästiin jatkamaan edellisviikon sääperinnettä. Oltiin oltu viikko sitten Loviisassa kavereiden mökillä ja ilmeisesti viety mukanamme tuuli ja sade ja koleus pitkällisen helteen perään. Tällä kertaa nämä kaverit tuli meidän luo - ja toivat tullessaan sateen, kylmän ja koleuden.

Onneksi mökkireissu oli siltikin ihanaa ja rentouttavaa, jos kohta jänis ei ollut ilmeisesti ihan yhtä rentoutunut. Herättiin ekana aamuna eljän-viiden aikaan siihen, että kani oli aivan tyrmistynyt liikkumistaan rajoittavasta aidasta ja kolisutti sitä niin kauan, että sen seuraksi mentiin hengaamaan. Tokana yönä oltiin viisaampia ja jätettiin kani alakertaan nukkumaan ja mentiin itse yläkertaan. Anyway, kun päästiin sunnuntaina kotiin, pupu loikkasi samantien kantohäkistään ulos, juoksi kierroksen olkkarissa ja paineli sängyn alle.

In other news - oon koittanut käydä läpi vähän hääkuvia ja matkakuvia ja niitä on muuten PALJON! Ehkä mä vielä joskus ne setvitän. Tällä hetkellä ne tuntuu vaan jättimäiseltä suolta.

Ja siihen liittyen - lähdenpä taas rikkomaan itseni parkouraamalla. Se on osa maanantaita!

lyhyestä virsi kaunis - again

Elämän järjestykseen laittaminen onnistui - vähän. Toki väliin tulee aina laneja ja mökkigrillailuja ja kaikkea, mutta töihin olen päässyt.

Lisäksi toinen tärkeä elämää järjestykseen laittava asia on myöskin vähän onnistunut: vietän kotona vähemmän aikaa koneella. Siihen on liittynyt myös se, etten ole ehtinyt juurikaan kirjoitella, koska omat lupaukset ('istun tässä yhteensä vain tunnin' tai 'kone menee kiinni tasan kymmeneltä') on velvottanu sulkemaan koneen.

Nyt siis nopea update töistä (tämäkin moraalisesti hiukan arveluttavaa - mutta jos pistää vaan viis minuuttia?).

Elokuun ensimmäisenä päivänä (eilen) alkoi syksy. Näin niin ikään jos joku  nyt haluaa pitää kirjaa. Aurinko paistoi, mutta katso, ilma oli viileä. Tuulikin puhalsi syksyä ilmaan. Kuka sanoi, että kesä jatkuu vielä elokuun? Loppuviikosta luvassa 15 astetta.

Kävin eilen - näin terveelliseen elämään liittyen - parkouraamassa. Ihan kevyesti vain, mutta silti sattuu joka paikkaan. Lisäksi vanhuus iski: niska meni viikonloppuna niin jumiin, ettei pää käänny tällä hetkellä ilman vihlontaa. Iltapäiväksi hieronta.

Tavallaan syksy on ihan kivaa. Jos sitä vaan ei seuraisi kahdeksan kuukauden talvi.