päivän tunnelmat

No, ei tuolla nyt ole enää satanut lunta ja eilen jäin hetkeksi seisomaan parkkihallin katolla aurinkoon. Silti kevään tulo on kestänyt ihan kauhean kauan. Huolimatta kaikista optimistisista postauksista ja ajatuksista.

10 min myöhemmin EDIT: perun puheeni. Hesarin mukaan takatalvi iskee.

sunnuntain takatalvi

Nyt se on virallista. Lokit huutaa ulkona ja pupu raukea. Eilinen kevät sade muuttui yön aikana vielä lumeksi, mutta kesäaika kertoo omaa kieltään. Speksi on kiertueella, kevään on tultava (huolimatta masentuneiden ihmisten lumikommenteista). Olin ajatellut, että nyt viikonloppuna voisi vaikka vähän kevät-ulkoilla, mutta eilisen kalsean harmaa sade ajoi kauppoihin sisälle ja tämän päivän lumi työntää luotaan. Ehkä ens viikonloppuna.

Sen sijaan tänään olis jooga. En oo vieläkään lakannut ihmettelemästä sitä, että musta on tullut ihminen, joka sanoo 'en voi tulla, oon menossa joogaan'. Minä! Näiden viiden-kuuden vuoden yrittämisen jälkeen! Vihdoin päätynty joogaan! Tilanne on niin vakava, että ostin jo oman joogamaton.

Juteltiin tästä ystävän kanssa, joka mainitsi, että 'mun kirjanpitäjä  sanoi että..', johon repesin heti nauramaan. Näin meidän elämät muuttuu. Vielä muutama vuosi sitten jos samainen tyyppi olis aloittanut lauseen 'mun kirjanpitäjä sanoi...', se olis ollut TOTTAKAI vitsi. Nyt se oli ihan täysin vakavissaan aloitettu lause.

Viikonloppuja ei kyllä voi aloittaa kuin pakastepizzalla. Ainu-ensipupukin on sitä mieltä. Erityisesti kun viikonlopun molemmat illat on menny baarissa. Ja taas on sunnuntai. Ja taas huomenna maanantai. Menis viikonloput vähän hitaammin.

kevättä ja pahanmielen knoppitietoja

Päivä toisensa jälkeen kevät on lähempänä. Länärinvarsilumet on mustia, aurinko kuumottelee (välillä) ikkunan läpi ja mieleen tulee abi-kevät. Lukion käytävän sohva, jossa nautin silmät kiinni maaliskuisen auringon kuumuudesta tuore ajokortti taskussa. Ylppärit ei stressannu, koulussa oli lyhyitä päivä ja olin ostanut farkkutakin, jota pidin sitkeesti päällä, vaikka ulkona oikeasti oli vielä tosi vilposta.

Nykyään kuljen jonnekin huhtikuun loppuun toppatakki päällä.

Kevääseen kuuluu kanssa Teekkarispeksi, joka tuli ensi-iltaan eilen. Nopea laskutoimitus kertoi tämän olevan mulle jo seitsemäs kevät, johon kuuluu speksin näkeminen. Neljäs, kun pääsee itse jonkun pienen panostuksen takia lavalle kumartamaan.

Ja ihan kevään kunniaksi söin myös Geisha-tuutin - samanlaisen jota joskus sillon vuonna 2006 nautiskelin Aleksanterin teatterin portailla lukien City-lehdestä pandoista.

Joo, kyllä se kevät on vaan tulossa. Sain viime viikolla kaverilta tekstarin: 'Lokkeja.' Siitä sen tietää.

Ettei nyt ihan sentimentaaliseksi  mene, niin pääsin vihdoin Mass Effect 3:n kimppuun. Oon koittanut pelata kauhean hitaasti - ja suorastaan mulla on ollut sellanen olo, etten HALUA pelata, koska koska se kuitenkin loppuu kohta. Tykkään siitä, että siinä on säilytetty ME2:n taistelumekaniikka ja pääsen kivasti sniputtelemaan vihollisia. Myöskin huomaan jälleen kerran miten mukavaa on kulkea porukassa sen sijaan, että liikkuisin vain ihan yksin.

Mua ilahduttaa myös suuresti, että tuossa on vanhoja tyyppejä mukana, samoja jotka on ollu mukana kahdessa aikasemmassa osassa. Eli so far, so good.

Sen sijaan pelaamisesta puheenollen, vastaan tuli tällainen artikkeli / video. Lyhyesti: tyttö menetti puolet jalkapöydästään pelimaratonissa. Oli koulututkimusta varten halunnu tutkia peliaddiktiota ja vetänyt viikonlopun yli all-nighterin. Nukahtanut sitten jalat risti-istunnassa pelikonsolin äärelle - ja pahaksi onneksi tietämättään sairastanut jotain harvinaista verisairautta, jonka takia jalassa ei ollut veri sitten kiertänyt enää kunnolla ja tosiaan puolet jouduttiin amputoimaan.

Harva uhraa harkkatyöhön noin paljoa.

Kerroin tästä kavereille ja tämä nimettiin pahanmielen knoppitiedoksi.

Ja tässä vielä päätteeksi toinen pahanmielen knoppitieto: ME3:n loppu oli kuulemma niin surkea, että tuhannet fanit on vaatinu Biowarea julkasemaan jotain DLC:tä, joka lopettaisi pelin paremmin. Great, can't wait.

paluu

Jotenkin luulin päässeeni eroon jo tästä blogista, mutta jotenkin nämä rauhallisemmat työpäivät, keväinen aurinko (lumipyryn jälkeen) ja kummallinen tarve kirjoittaa ajatuksia auki internettiin saivat palaamaan. Erityisesti kun ajatuksissa pyörii niinkin ylväät tavoitteet, kuin itseni kehittäminen ja tietokonepelien arvosteleminen.

Itseni kehittämisestä - Hoon kanssa juteltiin jo taannoin, että pitäisi tehdä asioita, joita ei normaalisti tee. Mikään ei pidä aivoja virkeänä kuin aivan uudenlaisten asioiden opettelu. Tässä hengessä tehtiin lista asioista, joita voisi / pitäisi tehdä ja ostettiin jonglöörauspallot.

Nykyään kahdella pallolla pallottelu melkein sujuu. Tai ainakin ollaan ihan lähellä ratkaisevaa askelta sujuvuuden puolelle.

Listassa oli lisänä ainakin piirtäminen ja kirjottaminen ja uuden kielen opettelu ja reaktionopeutta kasvattavat tietokonepelit. Muitakin oli, mutten millään muista mitä.

Näistä ollaan kokeiltu nyt toistaseksi sitä jonglöörausta.

Sen lisäksi otin itselleni talteen Luovan työn opas -pdf:n myöhempää tarkastelua varten (jaksoin lukea ensiyrittämällä about puoleen väliin, vielä toinen puoli odottaa). Olisi hyvä osata olla luova sillonkin kun sitä ei ole ja luovuuden sijasta tekisi mieli luovuttaa (huom. yritin keksiä sanaleikkiä akselilla luova-luovuttaa, mutten keksinyt).


Luovan työn oppaan lisäksi kirjoitin tänään Googleen 'how to think out of the box' ja klikkasin ensimmäistä vastausta. Vastaan tuli 11 kohdan lista tavoista, joilla voisi ajatella 'out of the box'. Kaikki pointit tuntui ihan valideilta, jos kohta monissa tunnutaan lähestyvän ongelmanratkaisua ajatuksella 'what would others do?'. Mennen jopa niin pitkälle, että 'kysy lapselta'.

Lisäksi siinä oli ehdotus: kirjoita runo. Ihan vain ollakseni luova ja ulkona laatikosta, ajattelin kirjoittaa runon. Runonhan ei tarvitse rimmata?

Omena
Keltaista ja punaista,
pyöreillä poskillasi katsot pöydältä.
Syksy meni jo,
mutta yhä olet siinä
kuin toissavuoden muistot.

Tätä se vanhuus teettää: julkaisen lonkalta vipatun runon internetissä enkä jaksa edes kiusaantua. Btw, ohessa runon omena (kuva siis työpöydältäni).

Omena: keltaista ja punaista

Olin jotenkin ajatellut, että haluaisin purkaa vielä tuntemuksiani Rochard -pelistä, mutta ehkei nyt makeaa mahan täydeltä. Moi incommon dilemma, kiva että tulit takaisin.

Tässä sen näkee. Jos vaan olisi aikaa ajatella enemmän, niin kyllähän sitä syntyisi jos jonkinmoisia mestariteoksia - kuten tämä blogientry.