Tänään olis ollut just sellanen 'kääriydytään vilttiin sadetta pakoon' -päivä. Edelleen vähän rampautuneena kävin töissä autolla, hoidin tuhat odottanutta asiaa (varasin kampaajaa, soitin kukkia ja feilasin, jonotin, kyllästyin ja all that jazz) ja mietin, notta kunhan kotiin pääsen, niin laitan mun jumpsuitin päälle (tsek) enkä mee enää mihinkään.
(
Välisananen jumpisuitista: sen täytyy olla ehkä maailman mukavin asuste. Noi jumpinshopin vaatteet on paksuja, pehmeitä ja väljiä - ihan must minne tahansa talvimökille. Ne maksaa jonkun verran, mutta se ei varsinaisesti haittaa, kun sellasen voi tilata ihanalta mieheltä joululahjaksi ja viettää koko joulun kääriytyneenä siihen.
Kesälle taas Ginatricot on tehny vähän ohkasemman mallin, joka ei oo niin lämmin. Olkoonkin, että sitten noin viiden tai kymmenen vuoden päästä mua jo nolotttaa ja sitten joskus lapset kattoo ihan järkyttyneenä mun kuvia 'mutsi oikeesti?!?!' mutta nyt täytyy ottaa kaikki tästä ilosta irti. Tässä ihan varmuudeksi vielä kuva todisteeksi tästä Ginatricot -versiosta (vaikkei tämä nyt tosiaankaan mikään muotiblogi olekaan):
 |
| On se mukava! |
Anyway. Illaksi tulikin kutsu syömään tapaksia Helsingin hitaimpaan ravintolaan, jonka tarjoilija ei osaa mitään kieltä ja sekottaa laskut. Pettymys oli suuri, kun jotain kieltä siellä kyllä tunnistettiin, vaikka melkolailla englannin ja suomen välimaastossa sekoiltiin ja laskukin saatiin luultavasti oikein (vaikka suomenkielisessä menussa jälkkärit oli 2,60€ tsibale ja englanninkielisessä 2,50€ - mitäs positiivista syrjintää tämä nyt sitten! Lasku saatiin kalliimman mukaan, mutta hei, kuka jaksaa valittaa).
Ilta oli kuitenkin paljon parempi kuin huonompi - jopa parempi kuin kääriytyminen sohvannurkkaan.
No comments:
Post a Comment