On oikeastaan tosi vaikeeta olla poissa keskellä arkea. Kaksi viikkoa meni ihan hujahtaessa ja arkeen palatessa huomasi, että maailma oli vaan jatkanut matkaa ilman mua ja mulla oli kahden viikon edesä catch-upattavaa. Piti keksiä ruokaa mökkiviikonloppuun ja tehdä ziljardi asiaa töissä ja suunnitella niitä hitsin tanssitunteja ja tiivareita ja sopia keikkoja ja tehdä päätöksiä.

Se on kaikki tosi paljon lyhyessä ajassa. Varsinkin ihmiselle, jonka mielestä elämä voisi ihan hyvin olla hiukan hitaampaa.

Ja ne tanssitunnit! Yleensä niin helppoa ja kivaa hommaa, mutta nyt voisin palata tanssikaverin kanssa käytyyn keskusteluun - kuin synnyttäisi! (luonnollisesti kumpikaan  meistä ei ole koskaan synnyttänyt)


Joskus siis todella hankalaa.

Siihen ei auta se, kun viimein saa jotain aikaseiksi, niin unohtaa ottaa oikeat musiikit mukaan ja on vaan väärää musiikkia. Siinä väsynyttä ihmistä koetellaan.

En oo vieläkään oppinut seisomaan kunnolla käsilläni, tosin sekin kaikki jäi jo aikaa sitten jonkun minkäliekiireen alle. Eilen päätin, että tänään ei mikään estäisi mua menemästä powerpilatekseen, kunnes heti aamusta ajattelin, että pitäisi kyllä tulla kotiin valmistelemaan sitä tiivaria. En ottanut kamoja siis edes mukaan, ja rehellisesti sanottuna en muistanut koko asiaa iltapäivällä, kun ihastelin uutta puhelintani ja Hoo ehdotti että mentäisiin Bauhausiin katsomaan ovia.

Katsottiin ovia, puhuttiin kodin improvementista ja käytiin hakemassa kaasupullo Sodastreamiin. Sitten aloin valmistella sitä tanssituntia.

Olisi kivaa jos ei ole agendaa joka päivälle. Lisäksi näin syksy alkaa olla jo niin kylmä, että sitä kaipailee taas kesää.