Matkustaminen todella tuo mussa huonoimmat piirteet esille. Tai ei se matkustaminen itsessään - varsinkaan matkalla olo. Lähinnä se palaaminen kotiin. Viimeiset tunnit ennen kotiin pääsyä on yleensä aivan kamalaa taistelua, että saan pidettyä itseni kasassa ja tekemättä asioita, jotka veisi mut lentokenttäputkaan kulkematta lähtöruudun kautta.
On vaan tosi vaikeaa olla tungokessa, kun tuntee epämääräistä turhautumista ja raivoa kaikkia ihmisiä kohtaan. Suomalaiset känniääliöt, ohittelevat mummot, mitä näitä nyt sitten on. Sietämiskyky on aivan äärirajoilla. Urpot, joiden on pakko tunkea aivan hihnan viereen odottamaan matkalaukkua sen sijaan että venaisivat sen 'odota tässä' viivan kohdilla.
Ja mä olen kuitenkin varsin leppoisa tyyppi!
Having all that said, kotiin kuitenkin päästiin hengissä. Haettiin pupu ja mä menin samantien nukkumaan. Puolilta päivin nukkumaan meneminen ei ollu ehkä paras ratkaisu, mutta sillä hetkellä ainoa.
Herättiin puoli kahdeksan aikaan ja teki mieli makaroonilaatikkoa. Note to self: matkalle lähtiessä pitäisi aina suunnitella kotiinpaluu valmiiksi. Ruokaa pakkaseen, koti siistiksi jne. Käytiin paikallisessa sevenelevenissä ja tultiin kotiin syömään makaroonia ja katsomaan Top Gearia. Kyllä elämä tästä vielä voittaa.
Matka oli kyllä hieno. Ihan kuten odotinkin. Nähtiin merellä valas ihan lähietäisyydellä, syötiin clamchowdahia (tämä oli toivelistassa) vaellettiin New Yorkin katuja, kuvattiin vapauden patsas, shoppailtiin Newbury streetillä Bostonissa.
So sue me! Mun mielestä Jenkeissä on kivaa ja viihdyn siellä ihan mielettömän hyvin.
No comments:
Post a Comment