kesäviikonloppujen ja kodin sotkusuuden korrelaatiosta

Mä oon aina väittänyt, että e-heen minä ole niitä, jotka hyytyy stressin edessä ja ei tee sitten mitään. Minä kyllä hoidan ja puhkun ja puhallan kunnes koko kylän talot on kumossa. Täältä pesee jne.

No, sitten on niitä hetkiä, kun koti-inbox on täynnä, eikä jaksaisi alkaa purkaa. Useampi drafti siellä on, olen niin ikään yrittänyt aloittaa vastausta, mutta hyytynyt jo ensimmäiseen lauseeseen. Yritän ottaa lohtua siitä, että siivosin tänään kotona ihan itse ja oma-alotteisesti puolitoista tuntia. PUOLITOISTA! Yksi ja puoli! Ehkä päivän aikaasaamisenergiat meni siinä.

Plus että oikeastaan kirjottaminen on hitsin hankalaa näin pitkillä kynsillä. Millään en viittis leikata, kun kohta on ne hääjuhlatki ja kaikkea, mutta ei ole toimistotyöläistä tarkotettu pitämään näin pitkiä kynsiä.

.. josta puheenollen. Kävi tuossa ilmi, että oon laskenut kolmella (KOLMELLA) (tänään toisellaan numeroita - ja kyllä, puolitoista on numero) henkilöllä meidän juhlaihmisäärän väärin. Yritin tietenkin heti bounceta tämän takasin 'tän siitä saa, kun ihan itse jouduin laskemaan, yyhyyy', mutta ihan rehellisesti ajateltuna kyllä sitä pitäisi exceliä sen verran osata lukea.

Nyt toivotaan, että hyväksyvät cateringissä vielä tämän muutoksen..

Noin muuten, siinä puolitoistatuntisen aikana kun siivosin (ajattelin ensin sanoa 'siivoilin', mutta se olisi saanut toiminnan kuulostamaan puhdittomalta. Menin ympäriinsä kuulkaa kuin hirvi!), sitä ehti käydä kaikenlaisia ajatuksia mielessä. Yksi niistä oli se, että miten koti tulee kaikkein sotkuisimmaksi kun siellä viettää vähiten aikaa?

Käytiin viikonloppuna häissä. Siinä kuva:

Yksityisyyssuojan vuoksi Hoo puoliksi sensuroitu

Lisäksi käytiin uimassa Myllyjärvellä Hoon siskon (perheineen) kanssa. Oli tosi kirkasta ja jopa lämmintä vettä ja tuli ihan sellanen olo kuin oisin mutsini, joka tuli aina välillä kesämökille lillumaan järveen ja hokemaan 'ihanaa. siis ihanaa. siis aivan taivaallista.'

Myllyjärvi on Serenan lähellä. Kaunis ku mikä. 

ps. uitiin vastarannalle. muilla teolliset räpylät, mulla luonnon omat.

Niin ne viikonloput hujahtaa. Ja koti on yllättäen ihan sotkussa.

No, nyt on taas siisti ja vannoin taas mielessäni, että en enää koskaan päästä sotkuseksi, en varmasti! Jepjep.